KUUKAUDEN LIIKUNTALAINEN 2/2019: Mikko ”Hyvä ope” Simula

KUUKAUDEN LIIKUNTALAINEN 2/2019: Mikko ”Hyvä ope” Simula

Onnittelut valinnasta vuoden opettajaksi! Millaisia ajatuksia ja tunteita heräsi, kun sinut kutsuttiin lavalle vastaanottamaan tätä palkintoa?

Kiitos!

Vaikea kysymys. Me oltiin just tultu sieltä esiintymästä sieltä lavalta, siinä oli vähän siinä esiintymisen höyryissä. Esiintymisen valmistelu oli työntekijöiden hengennostatusprojekti ja hehkutettiin sitä siinä. Tietenki se tunnekuohu, joka ois muuten tullu, hukku ehkä siihen, ku oli sykkeet korkeella esityksen jälkeen. Että “aa minä vai” ja pöllämystyneenä lavalle, et ehkä siinä hetkessä ei ollut semmosta reaktiota, mutta mitä se merkitsee ni se on iso juttu, et se et saa tunnistusta ni se on hienoa ja ja että se tulee opiskelijoilta. Ja opettajan työ on se missä viihdyn.

Pidän kovasti tosta tavasta, että opiskelijat antaa palautetta ja pitää yllä opetuksen arvostusta. Kaikki, jotka on palkinnon saanu, opettaa paljon. Se on hyvä tapa tehdä näkyväksi opettajakunnalle se, että opiskelijat arvostaa opettajatyötä, joka tehdään riittävän hyvin.

 

Mitä normaali päivätyösi sisältää ja mikä siinä on parasta?

Normaalia päivää ei oikein täs työs oo, koska  vaikka verrattuna opettajan työhön, niin päivä ei täyty opettamisella, vaan töitä ja opettamista on hujan hajan ja ne on erilaisia, luennoista pienryhmiin ja opinnäytetöiden ohjaamiseen. Se edellyttää erilaisia toimenpiteitä, vie aikaa eri tavalla. Muuten aikaa menee hallinnolliseen puoleen, opetuksen kehittämiseen ja oman oppiaineen hallitsemiseen, esimerkiksi pääsykokeisiin. Kolmantena on tutkimuksen tekeminen, riippuen vuodenajasta, mikä edellyttää lukemista, kirjottamista ja tapaamisia, ja enemmän ja enemmän rahoituksen hakemista, jotta saisi palkattua apua.

Neljäntenä yhteiskunnallinen vaikuttaminen eli yllättävänkin paljon on kontakteja muihin organisaatioihin, esimerkiksi Olympiakomiteaan, jonka kanssa teen yhteistyötä. On erilaisia harvinaisempia lausunnon antamisia ja asiantuntijakeikkoja vaihtelevasti, usein niitä tulee ryppäissä, jos jokin aihe on ajankohtainen. Moni organisaatio haluaa kertomaan tietystä aihepiiristä, mikä tuo reissuja.

Siinä varmaan pääasiat, että normipäivä tarkottaa sitä, että mä tuun tänne puoli yhdeksältä ja työskentelen näiden asioiden kanssa neljään, joskus viikonloppusin paikkailen. Jokainen päivä on sisällöltään erilainen, monipuolista työtä, josta olen kiitollinen, toimenkuva on makee.

 

Mikä on sinulle tärkeintä opetuksessasi?

Kyl mä koen olevani palveluammatissa. Mulle jotenki tyypillistä on se et mä haluaisin saada opiskelijat ajattelemaan ja tehdä teistä ajattelijoita, niillä kyvyillä joita mulla itse on. Jos mä saan aikaan semmosta dialogia et mä huomaan, et opiskelijalla raksuttaa ja et nyt syvennytään asioihin ja se on niinku se tärkein palkinto. Ja se ei oo riippuvainen mun omasta sivistyspohjasta vaan se, että sais vastakaikua opiskelijoilta ja sais teijät vakuuttumaan et miks tätä pitäs opiskella ja ajatella. Siks mä oon täällä, ei niin et mun tehtävä ois siirtää teille tietoa paketissa, ja testata sitä tentissä. Ehkä nää opetettavat aiheet soveltuu hyvin tämmöseen orientaatioon, et niiden tehtävänä on saada opiskelijat ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti. On muitakin tehtäviä ja jatkuva muistutus et tutkintoja pitää saada valmiiks, mutta se ei oo päällimmäisenä mielessä ku tuun luentosaliin.

 

Luennolla voi kuulla sinun pianonsoittoasi, mitkä ovat suosikki kappaleitasi soittaa? (Luennoilla tai muuten)

Se on vähän niinku se mitä tulee sormiin just silloin. Sama kun mä kotona soitan, en soita paljoa nuoteista vaan katon mitä rupee tulee. Tykkään kevyestä jazzista, sanotaan että Fly Me to the Moon.

 

Miltä vuosikurssilta itse olet valmistunut, ja mikäli vuosikurssillanne on nimi, mikä se on?

-97, AIB, oli muitakin vaihtoehtoja, mutta silloin tuli elokuva Men in Black, meillä oli ne rotsit, verkkarit ja haalarit eli oltiin Athletes in Black.

 

Mainitse yksi parhaista opiskeluvuosien muistoistasi?

Bänditenttareiden perustaminen, joka tapahtui niin, että olin ranskassa vaihdossa ja sitte tulin sieltä ja meil oli kurssikavereiden kanssa erilaista bänditohinaa ja, ku olin vaihdossa ni ei tietty ollu mitään. Marssin liikunnan aulaan vuonna 2000 ja kurssikaveri, järeen kokonen jätkä, hyökkää ja rutistaa “Simula perkele nyt pitää päästä soittaa”, samaan aikaan liikunnan musiikin lehtori Elina Kivelä oli jäämässä eläkkeelle, ja keksittiin että hänelle järjestetään läksärit, jotka pidetään ilokivellä tenttareissa, koottiin yhteen ja tää tulee Elinalle yllätyksenä. Ne oli ensimmäiset tenttarit. Elina oli tosi taitava tulemaan lähelle oppilaita, ja hän on toinen niistä joka kokosi seuran ympärilleen (toinen oli Ilmanen), hänestä sai semmosen käsityksen et hän rakasti opiskelijoita, ja vielä musiikin kautta jaettiin vahvaa yhteenkuuluvuutta. Ja bänditenttareissa se purkautu positiivisela latauksella.

 

Mikä auttaa sinua samaistumaan oppilaisiin?

Varmasti se että oon itse opiskellut täällä, kulkenut saman opintopolun, sisällöltään erilaisen, mutta oon sen kulkenut. Ja ne ei oo vielä niin kaukasia muistoja, et mitä mä itse mietin silloin ku luennolla istuin.

Itse piano-oppilaana istuminen auttaa, kun aivot on aivan solmussa ja pystyn lukemaan mutta se ei mee sormiin tai toisinpäin, ja toinen sanoo vieressä ei. Siinä tulee kokovartalokramppi. Mun mielestä jokaisen opettjana pitäis kokea se, et sit ku oppilas menee kramppiin, niin tiedän miltä siitä tuntuu. Sitte osaa opettajana laittaa asian osiin, niinku musiikin opetuksessa puolen tahdin tai tahdin pitusta pätkää ja sitten alkaa pikkuhiljaa oppia. Psykologiapiireissä kuuluu työnohjaus töihin, eli käydään itse muiden luona esim. terapiassa, semmonen saman tyylinen ei olisi huono opetusalalle, jotta pystyttäis samaistumaan opiskelijoihin paremmin ja herkistyttäis tunnistamaan paremmin. Toki jos salissa on 170 opiskelijaa ja yksi opiskelija, nii siinä ei paljoa tämmöseen samaistumiseen oo mahdollisuutta, pienryhmässä enemmän mahdollisuutta tähän.

 

Mihin suuntaan, tai millä tavalla, haluaisit Liikuntatieteellisen tiedekunnan kehittyvän?

No jos opetus ja sen sisältö ensisijaisesti. Pitäisin tärkeänä monitieteellisen yhteistyön paikan löytämistä tiedekunnassa ja niiden hedelmien näkymistä työelämässä.

Liikuntatieteelle vahvempaa yhteistä tieteellistä perustaa. Se on filosofinen haaste, miten todellisuutta tutkivat alat saadaan yhteen ja miten sillä saadaan tuettua kaikkia meidän oppiaineita. Tämä on tiedekunnan olemassa olon mittainen haaste, johon ei ole ollut aikaa tai mielenkiintoa panostaa. Nyt on paljon ulkoista ja sisäistä painetta siihen.Oon ollu paljon miettimässä tätä ja OPSin puitteissa ollaan mietitty että ne yhteisen opinnot vastais työelämää ja ois ehjä kokonaisuus. Siitä on merkkejä, et tähän suhtaudutaan vakavasti.

Mun mielestä on tärkeä kehtittää teorioita ja käsitteitä, ja toivoisin sen eteenpäin vientiä. Ja pohdittais tutkimuksen opetuksen yhteiskunnallista merkitystä, jotta koulutus vakuuttaa työnantajat. Et me ei olla menneisyydessä, ja mennä vanhoja samoja polkuja, vaan pyritään uudistumaan työmarkkinoiden mukana. Koen nää kunnia-asioiksi, olisi mahtavaa kuulla, että täätlä valmistuneet opiskelijat ovat menestyneet työelämässä. Ja kyenneet tekemään uusia avauksia ja ovat ajattelevia luovia ongelmanratkaisijoita, että se koulutus ei oo käytännön vierestä.

Pidän tärkeenä tiedestatuksen korkeana säilymistä ja opiskelijoiden vakuuttumista siitä, että sillä on merkitystä työelämässä.

Hallinnolliset fantasiat jätetään myöhemmäksi, kuten korkeakoulupolitiikka, joka on itselle tärkeätä ja olen siinä ollut paljon mukana, lukemattomissa keskusteluissa yliopiston ja yhteiskunnan suhteesta. Tästä saisi pitkän keskustelun, jota myös toivon opiskelijoiden käyvän. Mikä on yliopisto ja miksi te täällä olette ja miten yliopiston pitäisi tukea teidän kasvua ja yhteiskuntaa? Valtio ei aja muutoksia, jotka ajaisi välttämättä opiskelijoiden kasvua kriittiseen ajatteluun ja laaja-alaiseen sivistykseen.

 

Jos saisit seurata vain kolmea urheilulajia, mitkä ne olisivat?

Mulla ei oo mitään säännönmukasuutta mitä seuraisin, välillä en seuraa mitään. Esim. jos on pitkällä sairaslomalla tulee katsottua hiihtoa. Pitää oikein purkaa mitä mä katon. Telinevoimistelu, sitä katson aina jos on mahdollista. Ampumahiihto ja kai se on sit se jalkapallo sanottava, ku se on se mitä harrastan.

 

Nopeat

Jazz vai rock?

Jazz.

 

Basso vai rummut?

basso

 

Tietokoneelta vai paperilta lukeminen?

paperilta

 

Etelämanner vai pohjoisnapa?

pohjoisnapa

 

Etelä-Amerikka vai Pohjois-Amerikka?

etelä

 

Punainen vai sininen?

punanen

 

Viime kuukauden liikuntalainen Jussi Peltonen haluaisi onnitella sinua vuoden opettajan tittelistä ja kysyä seuraavaa: jos asettuisit ehdolle tuleviin eduskuntavaaleihin, minkä puolueen ehdokkaaksi ja miksi? Ja mikä olisi sloganisi?

Kiitos Jussille.
Kun minä ajattelen tätä kysymystä tulee mieleen, et kuinka huonosti aktiivinen poliitikon rooli ja aktiivinen yliopisto-opettaja sopii yhteen. Tämä on siis mitä Kalervo Ilmanen aikoinaan sanoi. Luennolla aiheet laitettaisiin puolueen ja oikeiston/vasemmiston piikkiin. Koko asetelman näen mahdottomaksi kohdallani, koska en halua vaarantaa uskottavuutta opettajana kahdella roolilla. Mutta mitä teemoja ajaisin, niin kyllä ympäristökysymykset on ollut pitkän aikaan tärkeitä, jolloin puolue valinta olisi täysin hypotettisesti semmonen puolue joka ajaa uskottavasti ympäristösuojelua ja semmoseen yhteiskuntajärjestelmään siirtymistä jossa ympäristön suojeleminen olisi rakennettu sisään.  “Meidän aikamme on nyt” → on otettava tosissaan nää uhkakuvat ja mitä kaikkea siitä seuraa. Ehkä vielä kuvaavampi olisi: “Toiminnan aika on nyt”

 

Mitä haluaisit kysyä maaliskuun liikuntalaiselta?

Miten aiot kehittää, tai kehität, itseäsi ajattelijana?

 

2019-03-14T16:24:10+00:00 2019/03/14|Kuukauden liikuntalainen|