kk-liikuntalainen-arja-saakslahti

Tänään alkoi marraskuu, siispä julkaisemme helmikuun Kuukauden Liikuntalainen -jutun 🙂 Helmikuun KL-tittelin ansaitsee liikuntatieteellisen tiedekunnan Hyvä Ope -äänestyksen joulukuussa 2015 voittanut Arja Sääkslahti!

Voitit hyvä ope-palkinnon viime joulukuussa. Miltä se tuntui?
Ensireaktio oli suuri hämmennys, myöhemmin tuli tietysti suuri onnen tunne. Tuntui hyvältä, että ainakin äänestäneet opiskelijat ovat tykänneet työskennellä ja oppia asioita kanssani.
Mitä luulet miksi voitit?
Se minulle on jäänyt hieman mysteeriksi. Olin niin yllätetty, että minulta meni suuri osa perusteista ohi korvien. Muistan kyllä yhden asian: opetan opiskelijalähtöisesti. Se on kyllä minun lähtökohtiani opettaessani: yritän kiinnittää kulloisenkin asian laajempaan kokonaisuuteen sekä saada selville, että mitä opiskelijoiden mielessä sillä hetkellä pyörii. Niihin yritän asiat sitten istuttaa.
Millaisia vinkkejä sinulla on siihen, miten olla parempi ope?

Aitous ja vilpitön halu auttaa. Ne ovat ominaisuuksia, joilla jokainen pärjää. Sitten on monenlaisia muita omaan persoonaan liittyviä ominaisuuksia, joiden varaan omaa opettajuuttaan kannattaa rakentaa.

Sinut tunnetaan henkeen ja vereen kissaihmisenä, mikä kissoissa kiehtoo?
Kissat ovat älykkäitä, oman tiensä kulkijoita. Ne liikkuvat äärettömän kauniisti, pehmeästi ja sulavasti. Kissat näyttävät mallia rentoutumisen taidosta.

Vuoden opiskelija 2015 ja joulukuun Kuukauden liikuntalainen Anni kysyi sinulta, mikä on toiveesi vuodelle 2016?
Tälle vuodelle olen toivonut aivan pienimpien lasten liikunta-asioihin yhteiskunnallista huomiota. Toivoisin, että me ymmärtäisimme, elämän ensimmäisten vuosien merkityksen myös liikunnalliseen elämäntapaan kasvamisessa.

Mitä mieltä olet yliopiston uudistuksista ja opiskelijoiden tukien leikkauksista?
Yliopiston uudistukset kyllä huolestuttavat. Yritän kuitenkin ajatella, että muutokset ovat aina myös mahdollisuuksia. Niinpä olen päättänyt, että tässäkin tilanteessa pyritään kohti valoa. Opiskelijoiden tukien leikkauksissa en kylläkään pysty näkemään mitään hyvää. Olen pitkään hirvitellyt sitä, minkälaiseen suorittamiseen ja paineeseen opiskelijat osin ajautuvat…osa toki hakeutuu niihin itsestäänkin. On vaikea olla uskottava hyvinvoinnin ja liikunnallisen elämäntavan puolestapuhuja, jos itse ei pysty oman elämänsä valinnoilla osoittamaan puhumaansa ja opettamaansa todeksi. Nyt on sellainen tunne, että liian harvalla opiskelijalla on edes teoreettisia mahdollisuuksia sellaiseen.

Mitä haluaisit kysyä seuraavalta kuukauden liikuntalaiselta?
Miten pidät omasta hyvinvoinnistasi huolta?

Onnittelut vielä Arja Hyvä Ope -palkinnosta ja kiitokset haastattelusta!