Moro Niko! Sinut on valittu huikealla ääniryöpyllä huhtikuun liikuntalaiseksi, onneksi olkoon! Näin vaalien alla: mitä haluat sanoa äänestäjillesi?

Morjesta ja kiitos! Tämä tuli todella isona yllätyksenä ja hienolta tuntuu. Lämmin ryhmähalaus kaikille äänestäjille, on ollut huikea eka vuosi Liikunnalla. Vaalilupauksena lupaan olla kovassa vireessä jälleen syksyllä Riemun salibandyjoukkueen saunailloissa ja toivottavasti voittaisin jonkun myös pingiksessä. Mennään eteenpäin!

Noniin, sitten sinuun. Kerro lyhyesti kuka olet ja mistä tulet?

Olen 22-vuotias veijari Säkylästä ja tottelen myös lempinimeä Kape. Takana on ensimmäinen vuosi opiskelua LYT:llä ja vielä noin viisi edessä. Olen aina seurannut urheilua, etenkin palloilua paljon ja olenkin varmasti tuttu hahmo Jyväskylän eri joukkueiden katsomoissa. Oma urheilutausta on vaatimattomampi ja kroppakin on lasinen, joka on varmaa

n aika normaalia lyttiläistä. Tykkään kuitenkin höntsäillä mitä milloinkin ja yleisesti mua ei ole vaikea saada lähtemään mukaan, kun jotain tekemistä kehitetään. Olen erikoistunut huonoihin puujalkavitseihin ja etenkin muutaman rohkaisevan jälkeen saattaa irrota hämmentävää ja korkealentoista tarinaa.

Entäpä miten kuvailisit itseäsi 3 sanalla?

Innokas, positiivinen, sähköjänis.

Kerrohan myös että mikä sijaitsee Turun, Porin ja Rauman välissä?

No se o tiätyst raikkaide tuulie kunta Säkylä!

Kuulemma olet aktiivisesti yrittänyt nostaa Säkylää maailmankartalle. Miksi jokaisen liikuntalaisen pitäisi vierailla Säkylässä? 

Säkylä on mukava kesäkylä, jossa on hyvät mahdollisuudet liikkua. Ehdoton vetonaula on kesäkuun markkinatapahtuma Kaislikossa Kuhisee eli Kuhinat! Kannattaa tulla myös selvittämään, onko mun tarinoissa ollut värikynää vai ei. Säkylän slogan on ”Sata syytä”, mutta rehellisesti niin monen syyn keksiminen on vaatinut kunnan virkamiehiltäkin jo ripauksen mielikuvitusta.

Sitten liikunta-asiaa. Olet ansioitunut aktiivisena riemulaisena salibandyn merkeissä ja annoit huikean panoksen OSM-kisoihin. Mistä lähti innostuksesi Liikunnan Riemun touhuun?

Tulin viime syksynä opiskelemaan Liikunnalle ja ajattelin, että salibandya pitäisi päästä pelailemaan Jyväskylässäkin johonkin. Otin sitten Riemun salibandyjoukkueen johtohahmoon Mikko Laitiseen yhteyttä ja Mikko esitteli ylpeänä Riemun muutakin toimintaa Sykkeen kahvikupposen ääressä. Tuli heti sellainen fiilis, että tässä seurassa on jotain erityistä ja esimerkiksi futsaljoukkueen ottelutapahtumissa tunne vain vahvistui. Niinpä rohkaistuin hakemaan hallitukseen ja Riemun ainutlaatuinen yhteisö on vienyt mennessään. Riemussa ei ole sellaista ”näin on aina ennenkin tehty” -kulttuuria, joka on erityisen hienoa.

Olitkin ehdolla kahden palkinnon saajaksi Riemu-Gaalassa. Ensi vuonna kolme ehdokkuutta ja kolme pystiä?

Heh, oli mukavaa päästä ehdolle, mutta ennen kaikkea koko Riemu-Gaala oli loistava tapahtuma ja eiköhän uusi perinne ole syntynyt. Iso käsi Gaalan järjestäjille! Klassisesti pitäisi kai todeta, ettei ne pystit ole niin tärkeitä. Sepän takoma uniikki R-kirjain on kuitenkin niin hieno, että mieluusti seuraavan viiden vuoden aikana ansaitsisin yhden sellaisen.

Tähän päälle vielä pelailu Riemun salibandyjengissä. Kuinka monta pannullista juot aamuisin kahvia että jaksat sähköttää koko päivän?

Olen tosi hidas heräämään, joten ehdin juoda korkeintaan kupillisen aamulla, joskus en sitäkään. Sivuhuomiona en edes pystyisi keittämään täyttä pannua tällä hetkellä, koska menin ostamaan liian pieniä suodatinpusseja keittimeeni. Päivä lähtee käyntiin viimeistään Liikunnalle polkaistaessa, sillä muista ihmisistä saa valtavasti energiaa. 

Ja vielä lisäkysymys: on Riemun koiria ja Riemun minkkejä. Mihinkäs eläinkastiin sijoitetaan salibandymiehet? 

Erittäin paha kysymys, mutta voisimme olla vaikka muurahaisia. Jokaisella on oma paikkansa ja vahvuutensa joukkueessa ja jokaista tarvitaan, ettei pesä romahda. Yksin emme pärjää, mutta yhdessä voimme tehdä mitä vain. Vastustajien ei kannata tulla sorkkimaan meidän pesäämme, mutta katsojat toivottavasti kokevat viihtyvänsä meitä katsoessaan.

Äänestäjäsi toivat monta kertaa esiin, että sinulla ja Freetime karaokella on erityisen läheinen suhde. Haluaisitko hieman avata tätä?

Erinäisissä salibandyjoukkueen ja kavereiden illanvietoissa olemme eksyneet ehkä turhankin usein (lähes aina) Freetimeen. Siinä kuppilassa tulee ensimmäiseksi suunnistettua yksiötä pienempään karaokekoppiin, jossa ei aina ole edes puolikasta neliömetriä seisomatilaa. Pikkupoikana olin kova kuuntelemaan iskelmää ja sieltä se karaokeinnostuskin on varmaan lähtenyt, kun isän kanssa lauloimme radiosta Reijo Taipaletta. Karaokepaikkana Freetime on ykkönen, mutta viihdyn kyllä muuallakin.

Hankalaa nimetä yhtä, mutta sanotaan vaikka Apulannan Armo. Yhteislauluna kuitenkin legendaariset Peggy ja Juodaan viinaa ovat ylivertaisia. Seuraavaksi täytyy vetää Janne Hurmeen Kirje!

Tämä pitää valitettavan hyvin paikkansa. Olen lähes aina myöhässä ja se ärsyttää itseänikin, puhumattakaan siitä paljonko se ärsyttää varmasti kavereitani. Erityisen vaikeaa on herääminen aamulla. Yläaste- ja lukioaikoina opettajat tottuivat siihen, että tulen n. 75 % aamuista muutaman minuutin myöhässä, joten lopulta osa opettajista jätti oven jo valmiiksi raolleen. Ehkä vielä joskus opin.

Muumit ovat taikauskoisia. Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa (joka on muuten yksi suosikkie

 Ehdottomasti Ilokivi.

Riemun lätkäjoukkue vai futsaljoukkue (vai kenties Campuksen Koonto?

Kaikki yhtä suurta Riemua, mutta futsaljoukkue.

Pingis vai bilis? 

Bilis.

Aamupuuro vai aamulenkki?

Aamupuuro.

Maaliskuun Liikuntalainen Vera Pelkonen haluaa kysyä sinulta seuraavaa: mikä on paras aika?