Sporticus Rukalla Freestylen Maailman Cupin avauksessa

Sporticus Rukalla Freestylen Maailman Cupin avauksessa

Sporticus oli jo neljättä kertaa mukana yhteistyössä Ski Sport Finlandin kanssa järjestämässä kumparelaskun maailman cupin avausosakilpailua Rukalla 7.-15.12.2013. Tapahtumasta päätettiin tehdä kattava päiväkirjaraportti, joka on koottu kaikkien talkoolaisten kanssa yhteistyöllä. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Lauantai 7.12.2013

Liikunnan rakennuksen edustalla ei ollut enää havaittavissa selkeitä todisteita torstain Tanssiaisista mutta 07:12 liikkeelle startanneen linja-auton sisällä vallitsevasta ilmapiiristä pystyi tekemään erinäisiä johtopäätöksiä männäpäivistä & -viikosta. Aikainen lähtö väsytti muutamia, jotkut rupattelivat mukavia mutta kaikesta päätellen vuoden kenties odotetuin reissu oli viimeinkin alkanut. L-Mansionin kautta koukattiin kyytiin myös PRE-rukailijoita ja näin Sporticuksen talkoopumppu oli enää muutamaa taistelijaa vaille kasassa.
Matkaa tehtiin leppoisan rauhalliseen tahtiin, kunnes Pihtiputaalla pidettiin

DSCN9745

Kahvin, musiikin ja hyvän seuran voimalla väsymys katosi!

ensimmäinen kahvipaussi ja mukaan hyppäsi samalla Annamari, joka löydettiin ahdistelemasta ABC:n pajatsoa. Seuraava stoppi Kempeleen Zeppelinissä yllätti jokaisen, sillä ostoskeskuksen pihalla seisoi ilmiselvästi Eero “ääniharava” Kaupin kunniaksi pystytetty patsas. Kassahenkilökunnan hold-your-horses-mentaliteetti sekä Jussin punnitsemattomat hedelmät pitkittivät pysähdystä hieman mutta kuljettajamme Mika “matka jatkuu” Järvinen oli ottanut tämänkin asian kaasujalallaan huomioon ja Rukalle saavuttiin lopulta minuutilleen oikeaan aikaan. Ennen Ruka-tunturin lumisia rinteitä vahvistimme iskuvoimaa myös Ilarilla.
Rukalla linja-autosta ulostautumisen yhteydessä jaettiin vielä ruokailuihin oikeuttavat rannekkeet sekä ovikoodit Aurinkorinteen viiden tähden huoneistoihin. Hyttien jako sekä nimeäminen oli tehty jo aikaisemmin ja Sporticuksen edustajat olivat kokonaisuudessaan siis:
1. Lepakkoluola = Sanni, Kaisa, Tanja & Elina.
2. Theltta = Annamari, Pia, Vilma & Karoliina.
3. Pesä = Lotta, Vera, Petra & Sanna-Kaisa.
4. H-Hytti = Jaakko, Lennu, Jonne & Ahokas.
5. Tyrmä = Joonas, Mika, Kimmo & Jussi.
6. Torppa = Ilari, Jesse, Samu & Tomi.
7. Päämaja = Toni, Janne, Lasse & Ropponen.

e2ae0ab082860ce6906cf9416815527d

Rinteet kutsuivat luokseen.

Ensimmäinen päivä oli virallisuuksien puolesta enää ruokailua vaille valmis. Ensimmäinen kokouskin oli alkava sunnuntaina vasta klo 12, joten Pisteen herkullisen illallisen jälkeen siirryttiinkin omiin huoneistoihin makustelemaan saunojen löylyrepertuaaria. Huhujen mukaan loppuiltaan mahtui vielä useita lämmin- ja kylmäveristen lähtöjä sekä Timangin uhkapelimäistä ylivoimaa raviradalla. Lisäksi tutustuttiin Päämajan kroatialaisiin naapureihin, löydettiin Pisteen tanssilattialta ylioppilaita ja myös johtoportaan henkilöitä muistuttavia ihmisiä sekä merkillinen “röykkiö”. Viihdevastaavat kuvasivat samaisena iltana myös kokoillan dokumentin karaoken historiasta ja täten RUKA MC’13 -whatsapp-ryhmä ansaitsi paikkansa olennaisena osana talkooviikkoa. Oli selvää, että ensimmäisen päivän loistava meininki ja sporticuslaisten ainutlaatuinen asenne tulisi jatkumaan & viihtymisen taso tulisi olemaan täydet 7/7. Rukaa oli odotettu ja se myös näytettiin.

Sunnuntai 8.12.

WP_20131208_003-1

Oranssia ja valkoista, kyllä!

Päivä alkoi odottavissa tunnelmissa ja ilmassa oli iloa sekä intoa. Ensimmäinen yö ja ”Pistetilin” avauskin oli suoritettu onnistuneesti! Osa höntyili jo rinteeseen nauttimaan ja laskemaan heti aamupalan jälkeen. Ensimmäinen palaveri pidettiin klo 12 ja osallistumisprosentti oli täydet 100. Hyvä me! Esittelyt ja tärkeät asiat viikosta käytiin Pekka Lehtikallion, Jussa Kinnusen, Ilkka Wrightin sekä Tommi Virtasen johdolla läpi, minkä jälkeen tapahtui aamupäivän ehdottomasti jännittävin hetki: saimme talkooväelle perinteisesti jaettavat Ruka MC -takit! Ne olivat tällä kertaa oranssi-valkoiset. Kirsikaksi kakun päälle turkoosit pipot, kamoon! Siitä lähtien olimme Team Oranssi (=Rukan seeprat).
Palaverin jälkeen päästiin lounastamaan ja osa suuntasi takaisin rinteeseen nauttimaan laskemisesta. Viihtymisestä täytyy eritoten pitää huolta ja laskemisen lomaan mahtuu onneksi aina taukoja. Yhteistuumin suunnattiin maistelemaan ensimmäiset taukomunkit ja ai että ne olivatkin hyviä! Kello 16 tavattiin sitten koko talkoopumpun voimin Pisteen edustalla ja edessä oli kumparerinteeseen tutustuminen. Huh, aika oli kullannut muistot, sillä rinne olikin jyrkempi mitä osa konkareista oli muistellutkaan. Tuntumaa haettiin liu’uttelemalla rinne alas suksilla – kukin tyylillään mutta kaikki selvisivät alas yhtenä kappaleena!
Huhujen mukaan illalla oli luvassa PÄÄPÄIVÄ. Teemaksi valikoitui Lennun syntymäpäivä, mutta keskiyöllä teema vaihtuikin liukuvasti Kimmon merkkipäiväksi. Synttärit kuin synttärit, ONNEA molemmille! Kemut saivat arvoisensa alun Ropposen säveltämän Springtime-biisin tahdittamana. (kuuntele kappale tästä) Lauluun syntyivät myös kovin moninaiset ja spontaanit sanat: ”Oi Lennuuuuuu, oi Lennuuuu, Lennu Lennuuu!!” Tyrmän väki oli panostanut tarjoiluun, sillä kakkuakin löytyi. Ja ai miten kivasti koristeluihin kuuluvilla juhlapilleillä saatiinkaan hassuteltua! Huikeiden synttäribileiden lisäksi maininnan arvoiseksi asiaksi sunnuntai-illasta nousi myös erään talkoolaisen omaperäinen nukkumapaikka pöydän alla! Ja mitä vielä: ensimmäisen virallisen ”työpäivän” kunniaksi päätettiin yhdessä koko porukan voimin luoda vähän lisämaustetta tulevaan talkooviikkoon arpomalla jokaiselle salaisen ystävän ja salaisen vihollisen.

DSCN9854

Vera ja Janne arpomassa itselleen salaista ystävää & vihollista.

Jännityksellä jäimme odottamaan kenelle tarjottaisiin loppuviikosta yllätyskaakao tai jättimunkki ja kenen takki olisi pian hukassa & monot täynnä lunta..!

 

Maanantai 9.12.

Kokonaisuudessaan kolmas reissupäivämme oli täynnä työntekoa, hurttia huumoria ja jatkuvaa hassuttelua. Luonnollisesti listan ensimmäinen elementti jäi auttamatta taka-alalle. Päivästä erityisen tekee se seikka, että Rukalla ”Ukkina” laajasti mainetta niittäneellä seurueemme jäsenellä, kilahti maanantaipäivänä lasiin kokonaiset 42 vuotta (Lennun kakussa olleet kynttilät 2 & 4 oli keskiyöllä vaihdettu toisinpäin)!! Onnea Kimmo ‹3 Ukki kiteytti päivän työrupeaman – edellisiin (työ)päiviin vertaillen – osuvasti: “Mut miettikää… ollaan oltu Rukalla kaks vuorokautta ja ollaan lapioitu vähä havuja.”
Päikkäriaikaan whatsapp- keskusteluja hallitsivat sananlaskut. Eikä mitkä tahansa sananlaskut vaan teippi ja kastike -sananlaskut (tilanne sai alkunsa hyvin epämääräisesti): ”Minkä teippiinsä jättää, sen kastikkeestaan löytää.” & ”Joka teippiä muistelee, sitä kastikkeella silmään” & ”Kel teippi on, se kastikkeen piilottakoon” & ”Ei teippi tapa ja kastikkeeseen ei huku”. Eipä siis sen enempää työpäivästä.

1d845e28b3c9546fc8f544569e1cb209

Teippiä ja aidoista tomaateista valmistettua ketsuppikastiketta.

805fd4726ff073bdbe8eef10fbee3329

Finaalikaksikko Jussi & Samu, palkintotyttönä Sanna-Kaisa plus ihmispodium.

Päivä oli pulkassa ja olimme nauttimassa ansaittua illallista, kun jopa demoninen ylikaleeri, Tommi Virtanen tuli aukomaan leipäläpeään kesken railakkaan teippihuumorin ja varoitti mahdollisista illallisen jälkeisistä lisähommista. Lähdimme apein mielin koko konkkaronkka seuraamaan afroista johtajaamme. Rumimmat irvistyksemme vaihtuivat aurinkoisiin hymyihin nopeammin kuin Joonas Salminen lausuisi rukouksen teipeistä ja kastikkeista, kun huomasimme tulleemme työmaan sijasta keskelle Ruka 2013 pulkkamäki open –tournamentin taisteluareenaa. Aurinkonkorinteellä kävimme mäenlaskukisan, jossa tiukkojen karsintojen ja eeppisen finaalin jälkeen voittajaksi selviytyi rinnanympäryksen mitalla Samu. Onnittelut Samulle! Lisäksi erityismaininta täydellisen pesissyöksyn omaavalle Jussille. Ja Jaakoille (3kpl) & Tanjalle. Myös lievä takaisku koettiin, kun Lotta sai osumaa selkäänsä pulkkailuhulinassa, mutta teipin ja kastikkeen avulla haaveri saatiin onneksi hoidettua.
Illalla juhlittiin railakkaasti ja nautittiin erinäisistä peleistä. Tällä kertaa Slap-a-cup sai roolia. Huikeaa viihdettä tarjosi tyttöjen puolituntinen maraton-ottelu. Illan matseissa kovimmissa myllyissä taisivat olla Karoliina & Elina. Keskustelua aiheutti erityisesti tyttöjen taktinen juonittelu. Osalla ilta jatkui vielä pulkkailu-tournamentin jatkoilla rinteessä.
Maanantain teipit ja kastikkeet:

3 teippiä – Pulkkailuyllätys
2 teippiä – Myllyt
1 teippi – Lotan sinnikkyys
1 kastike – Suomen yleisimmän Tommin valkoinen valhe
2 kastiketta – Stigojen (pulkkien) sekundalaatu
3 kastiketta – Ei mikään

Tiistai 10.12.

cb0a98de648366e91a86db509d503e3f

Teipistä on moneksi ja teippiähän onneksi riitti.

166edb292a080ee3da00e47cc656369f

Ryhmä Rämän Joonas ja pahaa enteilevää menoa.

Tänään on pääpäivä. Edellisen illan Slap-a-cup -kilpailu oli tehnyt tehtävänsä ja aamupalalla oli havaittavissa muutamia väsyneitä silmäpareja. Ilmeet kuitenkin kirkastuivat nopeasti,  kun saatiin sukset jalkaan ja nenät kohti rinnettä. Porukalla oli kova draivi päällä jo aamusta asti — surffilippujen kasaustiimi teippileikkeineen (”Isä, onko sulla niitä pahvilaatikoita!”) ja aidankasaajat niittiöineen kehuivat hyvää joukkuehenkeä. Erityistä teamspirittiä osoitti neljän hengen rakennusryhmä, joka loppuviikosta tunnettiin nimellä Ryhmä Rämä. Rämääjät tsemppasivat kunnioittettavasti illan yllätysnakkiin ja selvisivät myös poran akun loppumisesta ja sitä seuranneesta odottelusta rinteessä huumorin ja muiden loitsujen voimalla. Yksi ehdoton kohokohta oli Joonaksen rankan puurtamisen jälkeen ansaittu päivällishetki, jonka aikana ruokaa löytyi enemmän lattialta kuin Joonaksen suusta. Hennot kätöset olivat pitkän ja uuvuttavan työrupeaman jälkeen ilmeisesti liian kohmeessa.. Työnteko luisti niin liukkaasti, että energiaa jäi vielä lisähaasteille ja päivälle julistettiinkin Kleptomaani-kilpailu, jonka tarkoituksen oli lainata ravintola-Pisteestä erinäisiä asioita, jotta illalla voitaisiin selvittää kenellä oli paras esine mukanaan. Kaikki esineet palautettiin seuraavana päivänä ja osa jopa juonitteli kysyen henkilökunnalta apua!
Pääpäivä huipentui Beer Pong -turnaukseen, jonka finaaliin selvisivät tiukan väännön jälkeen Vera & Lasse sekä Ansku & Ilari. Jopa loppumattomalta tuntuvan finaalin voiton veivät päivän joulukalenterin ennustuksenkin mukaisesti Vera ja Lasse, mikä tarkoitti lauantain kisan jälkeen suoritettavaa pyllymäkeä Anskun ja Ilarin tiimille. Lasse, Ryhmä Rämän kera, selviytyi voittoon myös Kleptomaani-kilpailussa. Voiton takasi Väinö-tonttu (Tenttu-tontun isä), joka illan päätteeksi yllätettiin crowd surfaamassa pääpäivän mukaisissa räikkösluokan mökkibileissä. Ehdottoman kunniamaininnan anstaitsee  Jussi, joka loi bileiden aikana ei vielä soitettujen biisien soittolistan. Loppuillan aarrejahdista ja Tunturiritareiden seikkailuista vastasi Jonne, jonka pettämätön vainu johti jälleen Aurinkorinteeseen piilotetun jalon aarteen tykö. Yön pikkutunteina Lasse kiteytti loistavasti tämän tiistaisen päivän Rukalla toteamalla vaatimattomasti: ”Elämäni paras päivä!”

                                                    Keskiviikko 11.12.

tanssit

Rinteessä ehdittiin myös tanssia lapioiden kanssa.

Keskiviikkoaamun palaveriin saavuttiin innolla selvittämään oliko edellispäivänä huikeita otteita esittänyt ”Ryhmä Rämä” päässyt täysilukuisena paikalle. Kaikkien iloksi tupla-R oli sudenpentujen lailla täsmällisesti paikalla ja innolla kuulemassa uuden päivän tehtäviä muiden tapaan.  Keskiviikkona päästiin hiljalleen kunnolla työn touhuun muun muassa rinteen lapioinnin sekä suojaverkkojen asennuksen kautta. Valitettavasti kaikki eivät päässeet koko päiväksi rinnetöihin, ja osa joutuikin tyytymään taukomunkkeihin ja lepäämiseen.
Illan hämärtyessä rinteessä kuultiin viikon ensitahdit DJ:n toimesta ja lapiot viuhuivat tahdikkaaseen tahtiin. DJ-koppiin oli valitettavasti päässyt ilmeisesti myös joku vihollisista, joka päätti innostaa lapiokansaa vaarallisiin tanssiliikkeisiin Ylviksen tahdissa. Raivokkaan tanssihetken päätteeksi saimmekin todeta vihollisen kepposen yllättävän tehokkaaksi, sillä Jupe innostui flamaamaan polvivamman arvoisesti.
Muiden toistellessa ”oi juma”, Jupe totesi:

b08a06ab80a1ceb3d19cb26bb46e4275

Vain muutama sekunti ennen vihollisen iskua. Pian flamaava Jussi näkyy taustalla.

DSCN0040

Liukas Lucia & Make.

DSCN0049

Ropponen ja Pääpäivä.

”Mähän sanoin, että mä en vedä enää kertaakaan.” Tässä vaiheessa viikkoa hengen- ja yleisen fiiliksen nostattaminen kiellettiin lailla, sillä jokaisella kerralla oltiin koettu vastoinkäymisiä.
Jupen matkatessa jatkotutkimuksiin, oli muiden aika hengähtää rankan päivän päätteeksi ja valmistautua kohti pikkulauantaita, eli PÄÄPÄIVÄÄ ja PÄÄPÄIVÄSITSEJÄ! Sitsit pidettiin Tyrmässä, ja toastmastereina toimivat ihastuttava Liukas Lucia sekä tuima Make V****maa. Osallistujina nähtiin hienoja asuvalintoja, korvia hivelevää musiikillista tulkintaa sekä rajuja rangaistuksia. Mainitsemisen arvoinen oli Kimmon tulkinta Tsekin kansallislaulusta, jonka marssimainen sanoitus päättyi hienosti ”Tsekki on paras ja kaunis maa!” Sitsien alkutunnelma oli hieman negatiivissävytteinen ”oikean” Ropposen terrorisoidessa muiden mukavaa iltaa. Ropposen ylimieliset kommentit toastmastereita ja ylipäätään sitsejä kohtaan olivat lähes anteeksiantamattomia, jonka vuoksi hänelle langetettiin kannullinen rangaistuslientä. Tästä tuohtuneena Ropponen huudahti: ”NOH, KAI SE ON OTETTAVA, KOSKA TÄNÄÄN….ON PÄÄPÄIVÄ!”, ja paljasti pipon

484532e6acb1dedcbec8db3b2c5192bf

”Lasse” & Lasse.

alta juuri leikatun kaljun! Sitsikansa toipui järkytyksestä & huutoitkunaurusta lähes vartin. Tonin ja Robin onnistunut vedätys ikävästä sitsitunnelmasta nosti juhlat uudelle tasolle, ja bileet jatkuivatkin railakkaasti myöhään yöhön. Muiden jo siirtyessä yöpuulle, intoutui joukko tuntemattomia mäenlaskusotureita kokeilemaan taitojaan lähimaastossa. Vahvojen kuulopuheiden mukaan myös tällöin joku vihollisista oli onnistunut asettamaan mäkeen ansan, johon joku onnistui syöksymään ikävästi. Leukaperä kuulemma saatiin kuntoon ammattihenkilön hellässä käsittelyssä ja kaikki päätyivät onnellisesti nukkumaan oman tyynyn ääreen.

Torstai 12.12.

Aamutuimaan pahaa-aavistamaton talkooporukka suuntasi kohti tutuksi tullutta työmaata. Edellisen päivän plussakelit, priimakuntoon hiottu kisarinne ja yöpakkaset koituivat kohtalokkaaksi yhtälöksi. Tanja oli päivän nopeimpana alhaalla, kun toiset vasta reidet täristen työstivät jäistä rinnettä harjoituksia varten. Peilikirkas rinne saatiin kuitenkin pehmitettyä ja viralliset harjoitukset saatiin käyntiin. Hyppyreiden nokilla päivystäneet

aedaa0fd64b0c11c3ca9e87752fc8749

Urheilijat ja valmentajat tutustumassa kisarinteeseen.

meikäläiset saivat olla tarkkana. Valmentajienkin puheista sai sen käsityksen, että olosuhteet olivat ennennäkemättömän vaikeat myös kisaajille, eikä loukkaantumisilta vältytty. Eli ei turhaan ollut sporticuslaisilla köntsä housussa.

a35e443760648576c9c37a22cbc0f431

Taukofiilistelyä täydellisessä säässä.

Samaan aikaan kun rinteessä voitettiin pelkotiloja, rinteen alapuolella valmisteltiin maalialuetta. Mainokset ja turva-aidat täytyi saada tyydyttäville paikoille: ihan ei talkoolaisille aina selvinnyt kenen tarpeiden mukaan näitä sijoitettiin, kun linjaus tehtiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan…
Viideskään pääpäivä ei jäänyt ilman munkkikaakaoita tai aftereita mm. Hankibaarissa, johon oli matala kynnys suunnata väsymyksen yllättäessä. Fatboyt ja rento ilmapiiri (lue: haaveet pro-laskijoiden bongaamisesta) pitivät huolen viihtymisestä ”Hangessa”. Kulinaarinen kohokohta tältä päivältä (ellei koko viikolta) oli iltaruuan lohi kasviksilla höystettynä yliväsyneellä niittiöviihteellä.
Illan tullen porukka pikku hiljaa siirtyi mökeille osan paiskiessa vielä duunia rinnealueella mm. lähtöseinän pystytyksen parissa. Tässä vaiheessa viikkoa osa ehkä kaipasi välipäivää, mutta Rukalla on *huokaus* aina pääpäivä. Odotettu joulujuhla kokosi porukan nelosmökkiin, eli Pesään. Ilta tarjosi mahan täydeltä purtavaa, itsekoristeltuja pipareita ja puuroa sekä kollektiivista pötköttelyä. Muutama sissi jatkoi taas jääpelejä pikkutunneille, niin kuin pääpäivänä kuuluu. Oli siinä toimistoporukalla ihmettelemistä aamulla kun tuoleista oli rakennettu pyramidi, mutta ei taida mahtua enää tämän päivän koontiin…


9ba90198f41fd217708cea2963b32fa5

TV-torni on pystytetty, enää täytyy asentaa kameramies.

82a93620df60252f57b9e75eb9d9d04a

Vihollinen on iskenyt: kenkä täynnä lunta.

Perjantai 13.2.

Kisojen aattopäivä alkaa sarastaa ja työt ovat jo hyvällä mallilla. Tiedossa on enää kisa-alueen loppusilaus ja rinteen viimeinen voitelu ennen pääpäivää. Virallisten tietojen mukaan huomenna olisi oikeasti pääpäivä! Alkupalaverissa käy kuitenkin jälleen kerran ilmi, että myös tänään olisi ns. huvudsdag. Myös apteekin(lue: Alkon)-täti on kuullut tästä ja on päättänyt pitää ovensa auki kello kahdeksaan asti. Ryhmä Rämän esimerkin innoittamana myös H-Hytin vannoutuneet perämiehet, Lennu ja Jaakko, päättävät kokeilla mitä muita merkityksiä sanalla ”päikkärit” on. Tästä syystä myös tämä raportti voi olla hieman katkonainen.
Päivä etenee reippaasti töitä tehdessä ja kisa-alue alkaa näyttää valmiilta. Aina välillä yksittäisiä ryhmiä sniikkailee munkkikaakaolle, mutta hommat tulevat silti hoidetuksi. Ylä- ja alanokalla käy kova kuhina, kun hyppyreitä asetellaan esteettiseen kuntoon. Yht’äkkiä lumi pölisee ennennäkemättömän paljon ja samalla ylhäältä alkaa kuulua kovaa huutoa: ”Moottorisaha!” Mitä ihmettä? Miksi kenelläkään olisi laskettelurinteessä moottorisaha? Samassa alanokan ohitse suhahtaa noin satakiloinen mies noin kahtasataa ja lumen seasta voi erottaa perinteisiä suomalaisia voimasanoja. Tiukasti imussa seuraa noin viisikiloinen moottorisaha – myöskin noin kahtasataa. Oikeasti, mitä ihmettä? Epäonnenpäivä alkaa sittenkin näyttää voimiaan.
Hämmentävän episodin jälkeen työt jatkuvat jälleen normaalisti, kunnes taas lumi pölisee ja ylhäältä kuuluu huutoa: ”Pullo!” Mitä nyt? Pullo?! Alanokan janoiset työmyyrät hihkaisevat ja Ilari nappaa granlundimaisella ilmaveivillä pullon haltuunsa. Kaikki hyppivät riemusta, sillä ylänokalla olevat kisajärjestäjät halusivat ilmeisesti palkita alanokan janoiset sankarit lämmittävällä juomalla. Pullo kiertää iloisesti ringissä ja käynnissä on rehellinen talkootyön meininki. Pullo tyhjennetään viimeiseen tippaan ja kaikille riitti yllinkyllin. Nyt taas maistuu työnteko! Kiitos henkilökunnalle vielä kerran. Yllätys oli loistava.
Illalla osa talkoolaisista suuntaa vielä iltarinteisiin ja toisella puolella Ruka-tunturia on myös muuan puolikourun mc-finaali. Laskeminen kiinnostaa allekirjoittanutta tasan niin kauan, kun omassa makukaakaossa on vielä virtaa. Pidän termaria piilossa sillä kuulin, että Saaren Lasse oli uhkaillut kostavansa kaikille iltapäivän epäonnensa. Mielestäni jokseenkin kohtuutonta. Eikö Lasse tiedä, että kaupat on tänään kasiin asti auki? Sieltä voi hakea vaikka ihan omatkin eväät, ettei toisten omia tarvitse tulla maistelemaan. Kumma jätkä. Mumisee jotain epäonnenpäivästä?
Ilta alkaa vaihtua yöksi ja osa taistelijoista suuntaa Pisteeseen, osa jää neppailemaan mökkeihin. Tytöt hehkuttavat keksimäänsä Ruka-drinkkiä. Yleisö hurraa omaperäistä nimeä ja jatkaa iltatoimiaan. Illan aikana tapahtuu taas jännittäviä asioita ja mieleenpainuvia letkautuksia. Ne eivät tähän raporttiin kuitenkaan päädy, koska H-Hyttiläiset ovat puuhailemassa taas jotain omiaan. Vihje:  –> <–

Lauantai 14.12.

WP_20131214_007

Kisarinne koko komeudessaan finaalin aikana.

Pääpäivä isolla P:llä, väsymyksellä ja fiiliksellä! Koko viikko kulminoituu tänään Freestylen Maailman Cupin avauskilpailuun Suomen Rukalla. Konkarit tietävät jo päivän sävelen, uudet talkoolaiset puolestaan ovat erittäin odottavaisia ja innostuneita tulevasta päivästä. Aamupäivä sujuu erittäin aurinkoisen sään vallitessa sekä naisten ja miesten harjoituksia & alkukilpailua seuratessa. Rinneryhmä päivystää rinteen jokaisessa kolkassa ja on valmiina toimimaan. Kilpailupäivänä, kun tv-ryhmätkin ovat paikalla, aikataulu on suunniteltu sekuntien tarkkuudella. Tällöin hyppyreiden alastulojen pehmittämiseen ei ole aikaa kuin muutama minuutti (jälkeenpäin kuulimme, että kilpailupäivän aikataulu petti vain yhden laskijan osalta noin 1,5 sekuntia, eikä syy ollut kisaorganisaation. Ensiluokkaista työtä Pekka, Jussa, Ilkka, Tommi & Oranssi!).

Aluerakennusryhmää työllisti maalialueella hyvän fiiliksen levittäminen, tapahtuman promoaminen ja erinäisten kilpailun oheistuotteiden jakaminen. Valmiudessa oltiin myös sen varalta, että joku laskijoista olisi pannuttanut päin mainoksia, joiden täytyy olla tiptop tv-ajan varmistamiseksi. Sporticuksen toimintaa neljättä vuotta todistanut johtoryhmä pystyi luottamaan sataprosenttisesti talkoolaistemme toimintaan.

d2f458dea4b1e664d3d2274da85ec081

Naisten ja miesten mitalistit yhteiskuvassa.

Finaaleissa vilisi lopulta lähinnä kanadalaisia ja amerikkalaisia, sillä suomalaiset karsiutuivat ennen viimeisiä laskuja. Naisten kilpailun vei lopulta USA:n Hannah Kearney ja miehissä ykköspallille lasketteli jälleen kerran Kanadan Mikael Kingsbury. Onnea voittajille!

Kilpailun päätyttyä ja henkilökunnan sekä Oranssin Eläköön-huutojen jälkeen alkaa perinteisesti haikea tilaisuus: purkaminen. Vaikka kisarinteen kasaamiseen aitoineen ja mainoksineen menee noin viikko, on viimeinenkin suoja-aita maalialueella siistissä nipussa reilun kolmen tunnin sähisemisen jälkeen. Tehokasta työtä, sanoisin.

3e4aac44b04dc573088367e80f6426f5

Vain muutama tunti finaalien jälkeen.

Johtotiimi piti talkoolaisten motivaatiota yllä erinäisin keinoin ja sporticuslaiset rehkivät kuin viimeisenä päivänä pitääkin. Perinteitä noudattaen BP-turnauksen hopeamitalistit Annamari & Ilari saivat kunnian suorittaa pyllymäkilaskun alahyppyriltä aina maalialueelle saakka. Turhat vaatteetkin jätettiin varmuuden vuoksi pois, jotta hiki ei yllättäisi. Riemulla ei ollut rajaa, kun duo lopulta pääsi laskemaan jäistä rinnettä alas. Rosoinen rinne teki kuitenkin tepposensa ja laskijasankarit saivat muistoksi muutamat punoittavat vauhtiraidat reisiinsä & kankkuihinsa. Molemmat suoriutuivat tehtävästä kunnialla ja sankarit kiidätettiin saunan lämpöön.
Viimeisen illallisen jälkeen siirryttiin huoneistoihin laittautumaan porukalla illan karonkkaa varten. Edellisiä vuosia mukaillen paikalla oli jokainen kilpailun järjestelyissä avustanut henkilö johtoryhmästä aina rinnepastori-Pasiin asti. Rennon jutustelun sekä herkkujen mutustelun lomassa kilpailutoimisto alkoi täyttyä mukavasti

WP_20131213_006

Pekka Lehtikallio ja koko johtajisto saivat olla tyytyväisiä itseensä!

ja lopulta koko talkookansa oli paikalla.
Kiitos-puheita riitti suuntaan ja toiseen tunnelman ollessa nousujohteista – eikä suotta! Neljän vuoden kokemuksella kaikki asianomaiset olivat sitä mieltä, että vuoden 2013 kilpailu oli kaikin puolin parhaiten toteutettu. Tyytyväinen talkoopumppu sai tälläkin kertaa nauttia Pekan palkinnoista, joita jaettiin viikon aikana ansioituneesti suoriutuneille sporticuslaisille. Maininnan arvoisia ehdottomasti Ryhmä Rämä, joka palkittiin jättimäisellä suklaalevylle, luottomiehet (Ahokas, Ilari & Jesse), jotka palkittiin myös toisilla Ruka-takeilla. Ei pidä myöskään unohtaa Ropposen saamaa muotoiluvahaa, eikä Tanjan ennätyslaskua jäistä rinnettä alas – vatsallaan. Palkinnoksi suorituksesta Tanjalle osoitettiin Suomen maajoukkueen laskettelulasit.
Palkitsemisten, yhteisten Hyvä ME! -aplodien sekä muiden ”virallisuuksien” jälkeen ilta jatkui kilpailutoimistolla vielä rennommin ja viikon aikana sattuneita kommelluksia kertaillen.
Illan aikana myös miesten kilpailun voittanut Mikael Kingsbury ehti käydä kääntymässä toimistokaronkassa ja kiittämässä kilpailuorganisaatiota järjestelyistä sekä talkoolaisia hyvästä asenteesta viikon aikana (muutama kuukausi myöhemmin mies voitti Sotshin olympialaisissa hopeaa).
Ihmismassa alkoi vähitellen valua kohti Pistettä, missä oli jo täydessä vauhdissa kilpailun viralliset loppukinkerit. Loppuilta: yhteisöllisyyttä, viihtymistä sekä rehellistä reivaamista.

Sunnuntai 15.12.

Osalla oli aamulla vatsa vielä niin täynnä karonkasta, että kaikki eivät saapuneet viimeiselle aamiaiselle. Monilla oli toki kädet täynnä aamupakkaamisen sekä -saunottelujen ja monien muiden tilanteiden kanssa eli täysin ymmärrettävää toimintaa. Suunnitelmistä täytyi lopulta hieman joustaa, sillä 12:30 linja-automme oli yhtä taistelijaa vaille valmis lähtemään takaisin kohti Jyväskylää. Monien soittojen sekä etsintöjen jälkeen Samuun saatiin lopultakin yhteys ja karonkanraikas mies saapui juoksujalkaa muiden seuraan. Ilmeisesti ongelmia herätyskellon ja lähtöaikataulun kanssa tai muuta sellaista..
Paluumatkalla väsyneet mutta onnelliset sporticuslaiset saivat nautiskella linja-auton rauhoittavasta keinumisesta ja maksella univelkojaan pois. Viikon aikana terrorisoineiden salaisten vihollisten sekä ihanien ystävien tekoja kertailtiin yhteisesti ja myös lukuisia väärinkäsityksiä oli mahtunut joukkoon. Salaiset tehtävät olivat luoneet viikkoon jännitystä, keppostelua ja silkkaa vainoharhaisuutta. Paluumatkasta ei sen suurempia tarinoita ole kerrottavana, olihan jokainen jo antanut kaikkensa koko viikon ajan.
Perillä Jyväskylässä kiiteltiin ja hyvästeltiin jälleen. Takana oli rankka taival ja onneksi Jouluristeilyn starttiinkaan ei ollut enää kuin vajaat 15h.

Freestylen Maailman Cupin avauskilpailu Rukalla 2013 jäi talkoolaisten mieleen jatkuvasta hassuttelusta, yhteisöllisyydestä sekä ahkerasta työnteosta. Yhteistyö Ski Sport Finlandin kanssa on hiottu huippuunsa ja Sporticus ry on ylpeä päästessään tapahtumaan jälleen osalliseksi. Sporticus ry haluaa kiittää räikkösluokan talkooryhmää, joka haluaa puolestaan vielä kerran kiittää Ski Sport Finlandia sekä kaikkia Rukalla työskennelleitä ihmisiä. Erityiskiitokset Pekka Lehtikalliolle, Jussi-Pekka Kinnuselle, Ilkka Wrightille, Tommi Virtaselle sekä kilpailutoimiston puolelle Katri Rouvalille ja Suvi Määtälle. KIITOS!

Terveisin
Sanni, Kaisa, Tanja, Elina, Annamari, Pia, Vilma, Karoliina, Lotta, Vera, Petra, Sanna-Kaisa, Jaakko, Lennu, Jonne, Ahokas, Joonas, Mika, Kimmo, Jussi, Ilari, Jesse, Samu, Tomi, Toni, Janne, Lasse ja Robi

Ruka MC 2013 -ryhmä karonkassa.

2015-05-28T10:46:22+00:00 2014/03/10|Uutiset, Yhteistyö|