Helmikuun kuukauden liikuntalainen valittiin Hyvä ope -äänestyksen perusteella. Äänestyksen voittaja Kalervo Ilmanen onkin varmasti jokaiselle liikuntalaiselle tuttu kasvo, eikä liiemmin esittelyjä kaipaa. Annetaan puheenvuoro siis Kalervolle!
Onnittelut, voitit hyvä ope -äänestyksen. Miltä nyt tuntuu?
Tuntuu mukavalta, sillä se on paras palkinto, jonka opettaja voi saada. Se osoittaa opiskelijoiden arvostavan opetusta, mikä on tärkeä asia. Varsinkin kun iästäni, joka itseäni ihan hirvittää, huolimatta saan vielä yhteyden opiskelijoihin!
Jos saisit valita, niin missä ja millä aikakaudella eläisit?
Kyllä se ihan sinne ihmisen alkuperäiseen elämänmuotoon menisi, eläisin lämpimillä Etelänmeren saarilla vailla huolen häivää. Eläisin tasapainossa luonnon kanssa syöden hedelmiä ja vapaasti vipeltelisin ilman turhia vaatteita.
Opiskeluelämän paras muisto?
Opiskelin työn ohessa 1970-luvulla Helsingin yliopistossa. Kamppailimme yliopiston hallinnosta ja olimme muuttamassa yhteiskuntaa. Siihen liittyy myös vahvasti urheilu, meillä oli urheiluseura nimeltään Polho GT, jonka kanssa voitimme muun muassa Akateemisen Vartinjuoksu-kilpailun harrastelijasarjan. Huijattiin värväämällä huippujuoksijoita, mutta voitimme kuitenkin.
Miten olitte mukana muuttamassa yhteiskuntaa opiskeluaikoinanne?
Olen ollut mielenosoituksissa mukana sekä Helsingissä opiskeluaikoina että myöhemmälläkin iällä täällä Jyväskylässä. Yliopisto on mielestäni tärkeä koulutuksen paikka enkä ymmärrä miksi se tulisi irroittaa valtiosta. Vaikka mielenosoitukset eivät johtaneetkaan mihinkään, olin niitä harvoja opettajia ketkä olivat niissä mukana. Harmittaa kun en päässyt osallistumaan mielenosoitukseen opintotukien leikkaamisesta.
Minkä noston tekisit 100-vuotiaan Suomen kunniaksi?
Rauhan ajan yhteiskunnan kehityksen hyvinvointiyhteiskunnaksi. Ennen muuta haluaisin nostaa tasa-arvoisen koulutuspolitiikan muodostumisen ja koulutukseen luottamisen, mitkä ovat mahdollistaneet Suomen pärjäämisen kansainvälisesti. En haluaisi nostaa sotamuistoja, sillä sota on aina tuhoamista ja reviiritaistelua. Sotaa ei tulisi koskaan nostaa ideaaliksi.
Vaikkei sodasta tehdäkään nostoa, niin olisiko sinulla jokin erityinen inttimuisto jaettavaksi?
Olen reservin sissiluutnantti. Olin Suomen ensimmäisessä sisseille järjestetyssä Reserviupseerikoulussa, mikä nyt on jäänyt päällimmäisenä mieleen.
Onko vinkkejä jakaa opiskelijoille opiskeluelämään?
Keskittykää yhteen asiaan kerrallaan. Se maksaa itsensä takaisin tulevaisuudessa. Ymmärrän kuitenkin että opiskelijoilla on monta tekemisen paikkaa, kuten työnteko, varsinkin kun opiskelijoiden tuet heikkenevät. Esimerkiksi kirjoittaminen on vaikeaa ja vaatii keskittymistä.
Tähän edelliseen jatkaen, olisiko sinulla antaa jotakin käytännön vinkkejä keskittymisen parantamiseksi?
Varaa aikaa ja “irtaudu” muusta elämästä hetkeksi. Sulje älypuhelin, sillä varsinkin vaativampia tehtäviä tehdessä ei olla yhteydessä mihinkään. Nimimerkillä kokemusta on muutaman kirjan kirjoittamisesta.
Olet tuttu näky Liikunnan kuntosalilla. Mitkä ovat 3 lempiliikettäsi ja miksi juuri ne?
Vatsat, selät ja jossain määrin jalat. Ne ovat tällä hetkellä minulle tarpeellisimpia liikkeitä kehittääkseni tukilihaksistoa. Kuntoutan itseäni omatoimisesti, koska lääkärin vastaanotolle en mene. En siis mene kuntosalille salin vuoksi, vaan 10km juoksulenkin jälkeen menen sinne venyttelemään ja harjoittamaan edellä mainittuja liikkeitä. Ennen vanhaan lempiliikkeitäni olivat tempaus ja työntö sekä jalkakyykky. Aikoinaan maastavedossa nousi 237,5kg. (Toim.huom. vieläpä ilman vyötä!)
Liikunnan jätkiä varmasti kiinnostaa tietää, että mitä saliliikkeitä tulisi harjoitella saadakseen naisia?
En minä tiedä, kun en ole nainen. Uskoisin kuitenkin, että tänä päivänä on entistä enemmän palattu Antiikin kauneusihanteisiin, ennen muuta miesten kohdalla. Eli harjoittelua tulisi tehdä kokonaisvaltaisesti, pelkkä iso hauis tai isot rintalihakset eivät riitä. Lihaksiston ei tarvitse myöskään muistuttaa Bull Mentulaa, vaan tasapainoisen lihaksikas voi olla myös hoikka. (Toim.huom. don’t skip the leg day!)
Noh, Kalervo, pakkohan se on kysyä: Paljonko nousee penkistä?
Tällä hetkellä sotilaspenkistä nousisi vain joku 80kg. En koskaan ole penkkaillut paljoa, mutta voimannostokisoissa olen nostanut merkistä 92,5kg.
Olet jäämässä elokuussa eläkkeelle virastasi. Mikä on ensimmäinen tekosi eläkeläisenä?
Herään. Teen aamupalan ja lähden aamulenkille. Saa nähdä mitä sen jälkeen, sillä en ole ollut koko työurani aikana minuuttiakaan poissa, sairaudenkaan vuoksi. Eli elän ihan normaaliin rytmiin. Toki muutan tässä ennen eläkepäiviä Turkuun. En kuitenkaan tule töihin, enkä ajattelekaan töitä! Haluan saada kosketuksen takaisin luontoon, sillä olin lapsena erittäin kiinnostunut luonnosta. Haluaisin luonnon taas puhuvan minulle.
Oletko vaihtamassa maisemaa, esimerkiksi lämpimämpiin maihin, eläköitymisen kunniaksi?
Suomesta en ole muuttamassa, mutta lomalle minä lähden lämpimiin maihin. Minähän en pohjoiseen lähde palelemaan! Aurinko on jumala, siitä lähtee kaikki energia ja elämä. Lämpimässähän on ihmisen paras olla.
Onko muita mietteitä mielen päällä?
Opinnäytteet ja tutkintorakenne ovat jääneet ajan “jalkoihin”, esimerkiksi opinnäytetyöt voisivat olla jatkossa videomuotoisia ja teknologian hyödyntämistä tutkinnossa tulisi parantaa. Tieteellisten rajojen täyttäminen mahdollistuu, sillä me itse määritämme, mikä on tiedettä. Nykyisin on liikaa niin sanotusti “puolikielisiä” opiskelijoita, ketkä eivät hallitse englantia eikä suomea hyvin. Yliopistotutkintoa tulisi mukauttaa nykymaailmaan, sillä yliopisto on jämähtänyt uomiinsa pakotettuun maailmaan. Opiskelijoiden vaikutuskeinoja on toimia yhteistyössä henkilökunnan kanssa. Opiskelijoiden pitäisi olla myös kiinnostuneita omista asioistaan, esimerkiksi tulevista rehtorin vaaleista.
Viimeiset elämänviisaudet ja saatesanat:
Vaatikaa muutosta ja eläkää muutoksessa. Olkaa parempia kuin edellinen sukupolvi.
Mitä haluaisit kysyä seuraavalta kuukauden liikuntalaiselta?
Opettajalta: Mikä on opetusfilosofiasi?
Opiskelijalta: Miksi olet tullut liikunnalle?
