Tammikuun liikuntalainen 1/26: Heikki Hurskainen

Perinteitä noudattaen tammikuun liikuntalaisen titteli kuuluu Liikunnan tanssiaisissa palkitulle vuoden opettajalle. Lue alta kuka on Heikki Hurskainen

Kuka on Heikki Hurskainen?

Olen kolmen lapsen isä, perhokalastaja ja elämästä nautiskelija. Siinä sivussa käyn välillä töissä liikuntapedagogiikan yliopistonopettajana ja sekin on paikoitellen oikein mukavaa! 

Miltä nyt tuntuu, kun opiskelijat äänestivät sinut vuoden opettajaksi? Mitä veikkaat, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, miksi valinta osui juuri sinuun?

Kun tieto Vuoden opettaja -tittelistä saavutti, olin (ja olen edelleen) kyllä erittäin otettu tästä valinnasta. Kuten pikaisessa kiitospuheessa tanssiaisissa totesinkin, yliopistolla ja opettajana saa melko harvoin palautetta omasta opetustyöstään (ainakaan sitä positiivista), minkä vuoksi tällainen palaute opiskelijoilta on todella merkityksellistä ja kantaa pitkälle.

Tekijöitä valinnan taustalla voi toki vain arvailla, mutta haluan ainakin uskoa niiden liittyvän siihen, että ajattelen meidän olevan opiskelijoiden kanssa yhteisen asian äärellä ja yritetään ymmärtää tätä opetettavaa asiaa omilla tavoillamme. Tästä saadaan aikaiseksi se, että aiheesta on helppo innostua niin opiskelijana kuin opettajanakin, joskus vähän liikaakin! 

Mitä olet itse oppinut opiskelijoilta?

Opettaessa samoja sisältöjä muutaman vuoden peräkkäin, saattaa helposti urautua ja alkaa olettamaan asioiden kulkua liiaksi. Joka vuosi saan kuitenkin hämmästyä ja oppia, että liikuntapedagogiikan ydinsisältö pyörii kuitenkin ihmisten ympärillä, jolloin ajatuksia on yhtä paljon kuin ihmisiä tilassa. Yliopistolla opettamisen parhaita puolia onkin ehdottomasti se, ettei yksikään demo yleensä näytä samalta, vaan ideat kehittyvät jatkuvasti, kun useammat ihmiset ovat omia ajatuksia niihin antamassa.

Ainakin toivon siis oppineeni kuuntelemaan ja kohtaamaan paremmin! 

Entäs paras muisto omilta opiskeluajoilta?

Näitä on kyllä niin valtavasti, että paha on alkaa laittaa järjestykseen. Ehkä tylsän poliitikkomaisesti nostan tässä esiin kokonaisuuden: on ainutlaatuista opiskella niin tiiviissä porukassa, hyvin käytännönläheisen aiheen parissa, mutta akateemisessa ympäristössä. Yhteisen sävelen löytäminen niin opiskellessa kuin vapaa-ajalla antavat hyviä ystäviä koko loppu elämäksi ja vuosienkin tauon jälkeen jutut jatkuvat helposti siitä, mihin ne joskus on Ilokiven pöydissä keskeytyneet. 

Haluatko lähettää terveisiä jollekulle?

Haluan ehdottomasti lähettää terveisiä kaikille opiskelijoille, joita olen päässyt opettamaan ja joiden äänestämänä pääsin näihin kysymyksiin vastailemaan! Liikunta on ihmisen parasta aikaa, naattikaa! 

Ja tottakai kaikille kollegoille myös terveisiä ja tsemppipeukut syksyyn. Erityisterveiset lähtevät kuitenkin Rintalan Antille, joka paikkasi viime lukuvuonna polvipotilasta erityismaininnan arvoisesti, kiitokset siitä! 

NOPEET: 

talvi vai kesä Talvella pääsee pilkille ja kesällä koskelle, vastaan kesä.  

Syke, Ilokivi vai Lozzi Ilokivi, aina.  

kahvi vai tee Kahvi 

luennot vai demot Demot, ehdottomasti!  

Tammikuun liikunlaisen kysymys: Mitä viisaita neuvoja antaisit opiskelijaminällesi, jos voisit palata ajassa taaksepäin?

Ota hetki aikaa itsellesi ja selvitä, mitä kaikkea yliopisto sinulle tarjoaa. Sitten teet ja opiskelet sitä, mikä vain eniten kiinnostaa, loppu menee varmasti hyvin! 

Mitä haluat kysyä helmikuun liikuntalaiselta?

Tulevia henkilökunnan sitsejä silmällä pitäen toivon tietenkin viiden vinkin listaa onnistumiseen sitseillä?