Onneksi olkoon Toni Turu! Sinut on valittu hallituksen nostona lokakuun kuukauden liikuntalaiseksi! Miltä nyt tuntuu ja tuliko valinta yllätyksenä?

Oon todella otettu ja jopa häkeltynyt, näin voisi sanoa! Tuli erittäin suurena yllätyksenä siis ja piti hieman miettiäkin, että mitähän sitä on nyt tullut oikein tehtyä. Erittäin hyvältä siis tuntuu tällainen kunnia. Kerron tällaisen pienen tarinan siitä, kuinka kuukauden liikuntalainen on itse asiassa saanut tähän nykymuotoonsa startin: idea lähti lukuvuonna 2010-2011, kun L-rakennuksen kahden vuoden remontti alkoi ja ainakin muuan Jussi Saarinen (terkut!) pohti yhteisöllisyyden ylläpidon kannalta tämmöistä juttusarjaa. Olin itse tuolloin ensimmäistä vuotta Sporticuksen hallituksessa ja tapahtumatiimissä Jenni Liirin kanssa (terkut!). 2011 tammikuussa valittiin sitten liikunnan sitseillä ensimmäistä kertaa vuoden sitsaaja (L-teema & voittaja oli Legomies, terkut!) ja siitä haastattelusta se sitten lähti. Mahtavaa, että perinne on elossa edelleen ja voi hyvin!

Kuka oikein olet?

Olen Toni Juhani Turu, Helsingistä kotoisin, 35 vuotta vanha puumeri (terkut Hannalle arvonimestä) ja siis alumni. Oon liikuntapedagogiikan TOTAALINEN-vuosikurssin (2009) edustaja. Olin pitkään liikunnan opinnoissa perinteinen gradua-vaille-valmis-opiskelija, kun työt kiinnosti ajoittain vähän enemmän. Tuli käytyä muun muassa Itä-Suomen yliopistossa sijaistamassa ja Kisakallion Urheiluopistossa opettamassa. Kun sitten Suomen Ilmailuopistosta varmistui opiskelupaikka vuoden 2019 toukokuulle, palautin gradun aikapaineen turvin kyseisen vuoden vappuna, viikkoa ennen uusien opintojen alkua. Aihe gradussani oli huumori ja olisin halunnut palauttaa sen ymmärrettävästi kuukautta aikaisemmin eli aprillipäivänä, olisi ollut hauska ja symbolinen lopetus opinnoille. Vappu menkööt hyvänä kakkosena, mutta tää on kenties elämäni suurin tragedia ja ehkä joskus annan tämän vielä itselleni anteeksi. Ja hei siihen graduun on muuten piilotettu yks jippo! Jos löydät sen, niin lupaan henkilökohtaisesti tarjota yllätyksen. Löytäminen vaatii sitten hieman luovuutta, sen verran annan vinkkiä..

Mitkä on parhaat muistot liikuntavuosilta?

Vuosia kertyi onneksi tai valitettavasti useampia eli on kyllä haastavaa valita. Voi veljet… Aika moni muistaa omat kastajaisensa kyllä lämmöllä. Kaikki se hauska, mitä siellä sai kokea ja kun sai kokea olevansa osa liikunnan yhteisöä. Parasta olivat myös kaikki touhuilut, joita oman ryhmän kanssa kujeiltiin ja kujeillaan edelleenkin. Sitten tietysti lukuisten eri kämppisten kanssa vietetty aika eri osoitteissa ympäri Jyväskylää. Ja Sporticuksen hallitustoiminta, Åre-retket sekä erityisen rakas Ruka-retki. Kaikki näistä kylläkin perustuvat vain ja ainoastaan niihin ihmisiin, joiden kanssa näitä juttuja on saanut jakaa. Pikkujouluperinne on myös säilynyt ryhmäläisten kanssa ja siitä pidetään kyllä lujasti kiinni. Tänä vuonna tulossa sillä poppoolla vasta 15:nnet pikkujoulut.

Mikä on “Sportikyys” ja mistä tämä ajatus oikein lähti? 

No tää koko juttu on lähtenyt siitä et pk-seudulle on valunut aika paljon liikuntalaisia. Käytiin opiskeluaikoina paljon pubivisoissa, ja haluttiin pitää sitä harrastusta yllä opintojen jälkeenkin. Eli siis kokoonnutaan viikoittain toteamaan, että ei me vieläkään tiedetä kaikkea. Mutta pääasia et näkee kavereita, se on aina kiva. Tällä hetkellä käydään näkemässä kavereita Helsingin Pasilassa ja joukkueen nimi on Kyynaamat Akatemia, kapteeninamme rakas Pirta Hiukka (terkut!). Sitsitkin päätettiin järjestää keväällä, kun oli orastavaa sitsikaipuuta havaittavissa pk-seudulla. Kysyttiin kiinnostuneita ja käsiähän nousi reilusti. Pidettiin lopulta KYY-sitsit huhtikuussa tänä vuonna ja siellä nähtiin upeita asuja. Siellä oli muun muassa TyöKYYrä, SäihKYY, faKYYri, SänKYY, Saku KYYvu, KYYppari, Fazerin vihreä KYYla, TiKYY & TaKYY jne. Sitseistä on muuten tulossa vol.2 joulukuussa ja jos on kiinnostusta, voi laittaa sähköpostia osoitteeseen toni.turu(at)kyymail.com (toim.huom. viestintävastaavalta saa aidot ja oikeat yhteystiedot). Alettiin sit miettiä tälle konseptille ja ryhmittymälle nimeä, onhan tää omanlaisensa virkistysjaosto ja haluttiin nimenomaan tehdä selkeästi pesäeroa visailujaostoon. Haluttiin myös jokin Sporticus ry:n nimeä kunnioittava sekä siitä taiteiltu nimi, samaan tapaan kuin Riemun pk-seudulla alumnien toimesta pyörivä futsaljoukkue, Reimu. Pyöriteltiin kesällä erilaisia vaihtoehtoja ja ehdotuksista “Sportikyys” oli välitön hitti. Tämä on nyt sitten  TOISTAISEKSI epävirallista toimintaa. Halutaan ennen kaikkea välittää kaikille opiskelijoille tieto siitä, että valmistumisen jälkeen täällä rajan toisellakin puolella on elämää! Tulemme rummuttamaan tästä vielä viidakkorumpuja enemmänkin eli pysykää kuulolla!

Miten toimintaan pääsee mukaan?

No ihan vaan ottamalla yhteyttä. Tää on tosi matalan k(y)ynnyksen toimintaa, jopa kynnyksetöntä. Visioita on kyllä jo nyt monenlaisia eli toiminnan monipuolisuuteen pyritään varmasti panostamaan. Kaikki liikuntalaiset ja liikuntamieliset ovat tervetulleita!

Mitä liikuntalaisuus merkitsee sinulle?

Yhteisöllisyys-sanaan se kyllä kiteytyy. Liikunnan iso yhteisö ja sinne sisälle muodostuneet monet pienemmät yhteisöt. Vaikka ihmiset vaihtuvat niin yhteisöllinen ilmapiiri säilyy ja se helpottaa sekä auttaa uusiin ihmisiin tutustumista. Tuntuu hyvältä olla osa jotakin perinteistä ja pitkän historian omaavaa tarinaa, Suomen ainoan liikuntatieteellisen tiedekunnan status on ainutlaatuista. Ja kaipa sen tarinaan tuli kirjoiteltua sekä väriteltyä omatkin luvut, muiden kanssa toki.

Suurimmat unelmasi?

Haluaisin joskus olla isoisä. Tieten tahtoen siis, enkä mikään vahinko-isoisä. Siitä voisi sitten ehkä päätellä, että ainakin jotkin asiat ovat menneet elämässä ihan hyvin. Painovoimaton tila olisi joskus kiva myös kokea pitkän kaavan mukaan. Eli siis avaruuteen piipahtamaan. Jos vaikka edes omat tuhkat siroteltaisiin sinne joskus, niin sekin laskettaneen onnistuneeksi suoritukseksi ja siten toteutuneeksi unelmaksi. No nyt meni vähän synkäksi..

NOPEET:

Ura: Liikunta vai ilmailu?

Oon harkinnut näiden yhdistämistä, vielä hakee hieman muotoaan tosin. Yksi kaveri ehdotti zumbatunteja ilmassa rahtikoneessa. Tavoite siis yhdistää nämä jollakin tavalla arjessa, eikä sulkea kumpaakaan pois.

Jyväskylä vai Helsinki?

Pitkä hiljaisuus… paha… koti on siirtymässä Jyväskylästä johonkin. Valitsen vastauksen C.

Ilokivi vai Lozzi?

Ilokivi. Ja Kari (terkut!).

Kestävyys vai voima?

Kestävyys ehkä kuitenkin.

Karkki vai kepponen?

Kepponen, oon syönyt karkkia viimeksi 2005 tammikuussa. Keppostellut puolestaan viimeksi… noh ehkä tässä tän haastattelun aikana.

Kerro joku lifehack nykyisille liikuntalaisille.

Lainaan tässä tiettävästi kautta aikain ensimmäistä kuukauden liikuntalaista ja rakasta kokkipariania, Samu Perälää (terkut!) eli mielen virkeys takaa menestymisen opinnoissa. Kannattaa pitää siis monin eri tavoin mieli virkeänä erilaisten virkistävien tapahtumien avulla, sitä kautta on sitten helpompi suorittaa opintoja maaliin. Niin ja toinen! Jos kahvilinjastolla on se kahvikone tai -pannu varattuna, niin kaada jo odotellessa kauramaito valmiiks kuppiin. Näin voi säästää vuositasolla jopa useita minuutteja.

Minkä vinkin antaisit itsellesi, jos opiskelisit nyt liikunnalla?

Ehkä sellaisen vinkin antaisin, että se aika on kuitenkin niin uniikkia ja se päättyy jossain vaiheessa, kuten kaikki tässä elämässä, joten pitäisi vieläkin enemmän yrittää nauttia siitä ajasta siis. Ottaa vaan kaikkia päiviä ja viikkoja niin tiedostaen vastaan kuin vain suinkin pystyy. Opintoihin tulee satsata sillä ajatuksella, että koko ajan ymmärtää rakentavansa omaa tulevaisuuttaan; jokaiselta luennolta voi ottaa ainakin yhden asian mukaan. Nyt puhun sit itelleni: voit olla levollisin mielin, Toni, sillä tuut olemaan vielä opintojesi jälkeenkin yllättävän paljon tekemisissä näiden liikunnalta mukaan tarttuneiden ihanien ihmisten kanssa <3 Terveiset ja ennen kaikkea kiitokset jokaiselle!

Syyskuun kuukauden liikuntalaiset, fuksien mamma ja pappa halusi kysyä sinulta, että mikä oli fuksiviikon hauskin tapahtuma (myös perustelut ja pitää siis olla oikeesti hauska)?

Onneksi on huumoritutkija paikalla, tieteeseen perustuen siis tiedän mikä on hauskaa ja mikä ei. Kyllä se varmaan oli se oma metsäretki aikoinaan ja erityisesti ne loppumetrit, kun oltiin porukalla siellä puolijoukkueteltan sisällä ja alettiin laskeskelemaan, että jos nyt ripeästi levitetään makuupussit, niin saatetaan ehkä ehtiä nukkuakin. Debattia käytiin ja lopuksi todettiin, että no nyt ei kyllä enää ehditä. Jos mamma ja pappa viittaavat kuitenkin nimenomaan tämän vuoden fuksiviikkoon, niin vastaan perjantain 1.9. nimipäiväsankarin muistamisineen ja perusteluna mamman & papan huumorintajut.

Mitä haluaisit kysyä seuraavalta kuukauden liikuntalaiselta? 

Pelitenttareiden voittajat vai? Ensinnäkin onneksi olkoon mestaruudesta, saako nimmarit? Tapahtuman pääturnauksen syntyyn omatkin sormet ovat olleet aikoinaan vaikuttamassa ja satumme jakamaan muuan JJ:n kanssa suuren rakkauden kyseistä lajia kohtaan eli kysymys kuuluu: mihin voi verrata tunnetta, kun pääset heittämään ns. hyvästä rytmistä ja heti pallon irrottua hyppysistäsi tiedät, että nyt muuten uppoaa? Kiinnostaa myös mestareiden tekniikka- & harjoitteluvinkit eli laitetaanpas Jokine (terkut!) korvat hörölle ja otetaan muistiinpanoja talteen.

Kiitos vielä haastattelusta ja äärimmäisen sydämellistä loppusyksyä kaikille! Nauttikaa ja pitäkää hauskaa!