Marraskuun kuukauden liikuntalaiset ovat pelitenttareiden voittajat Veikko ja Juuso (jo toistamiseen!). Onnittelut pelitenttareiden voitosta!

Kertokaa uusille lukijoille, ketä oikein olette?

Veikko: Ihan lyhyesti, olen valmennus- ja testausopin 5.vuoden opiskellija. Intohimoinen beerpong pelaaja ja myös muiden urheilulajien harrastaja, kuntosalista kiipeilyyn. Sellainen veijari.

Juuso: Ykköslaji ykkösvuodesta asti meillä Veikon kanssa on ollut beerpong, ollaan yritetty vähän vapaa-ajalla tehdä kouluhommia, ja jos on vielä vähän jäänyt lisää vapaa-aikaa niin jääkiekkoa oon pelaillu. Ei oo voinut päätoimisesti vielä beerpongia pelata niin pitää olla näitä muitakin juttuja.

Veikko: Rahoitusta on yritetty saada, mut ei vielä olla ihan sillä tasolla.

Miten valmistauduitte pelitenttareihin?

Veikko: Kaikkihan lähtee itseasiassa jo vuosien takaa. Viime vuonna me kärsittiin kivulias tappio ja sit tehtiin verivala Juuson kanssa ettei enää hävitä. Siitä alkoi sit treenaaminen, joka aamu 5km lenkki et saa aivoverenkierron käyntiin. Meditaatiota ollaan myös tehty ja mielikuvaharjoittelua. Juuso kerrotko myös ruokavaliosta?

Juuso: Siihen menisi liikaa aikaa. Mutta hei taitokongressi. Korkeanpaikanleiri Kisakalliossa, jossa harjoiteltiin maailman parhaiden taitotutkijoiden kanssa. Heitä oli jopa Australiasta asti muutamasta eri yliopistosta.

Veikko: Niin ja oikeastaan puolet ajasta heittoharjoituksia ja puolet tuuletusharjoituksia.

Tuntuiko voittaminen erilaiselta tällä kertaa?

Veikko: Kyllähän se edelleen makeelta tuntu, mutta ei ihan niin euforista kuin toissa vuonna. Reaktioissa vähän eroa voittojen välillä ainakin kuvien perusteella.

Juuso: Tällä kertaa pysy paidat päällä, se oli aika konkreettinen juttu. Seuraavana aamuna puhuttiin, että kuitenkin on melko järkevää ojentaa meille se pokaali, koska me osataan ottaa ilo irti siitä.

Koetteko, että teillä on/oli paineita pelata, kun menestystä on tullut jo aikaisemmin?

Juuso: Näkisin, että se on antanut meille lisää itseluottamusta. Mitä Veikko sanoo?

Veikko: No joo, jos se on edes mahdollista?

Pelitenttarit ovat kenties Sporticuksen tapahtumakalenterin kiihkein ja tunteita herättävin tapahtuma. Millaisia vinkkejä antaisitte ensi vuoden turnaukseen osallistuville tunteiden vuoristoradan keskellä pelaamiseen?

Juuso: Ehkä se kertoo beerpongin urheilulajin tärkeydestä, että se herättää niin voimakkaita tunteita. Silloin, kun joku asia koetaan merkityksellisenä niin se herättää tunteita. Jos Suomi voittaisi beerpongin mm-kultaa niin kyllä se torikin varmasti täyttyisi?

Veikko: Varmasti. Tunteiden vuoristoradasta täytyy sanoa sen verran, että täytyy nauttia matkasta, mennä sellaiseen zen modeen ja samalla kuitenkin kokea ne kaikki ilo suru kauhu jne. tunteet. Tunteiden huvipuisto se on ennemminkin kuin vuoristorata.

Mikä on ikimuistoisin voitto elämässänne?

Veikko: Kyllä noi liikunnan turnausten voitot on aika ikimuistoisia. 

Juuso: Myös silti nousee esiin Heidi’sin beerpong -turnauksen voitto. Oli innokkaita faneja paikalla, se on iso osa kisakulttuuria!

Veikko: Heidi’sin turnaus antoi kipinän yhteen liikunnan suurimmista rakkaustarinoista myöskin. 😉

Kuvaile pelikaveriasi yhdellä lauseella.

Juuso: Voisin kuvata Veikkoa, että hän on suomen eksentrisin mies. Ehkä myös estottomin.

Veikko: Juuso on intohimoinen pelimies, jolta ei koskaan lopu hyvät jutut kesken. Eikä huonotkaan.

Juuso: Voiko tähän reagoida jollakin sydämellä nytten?

Nopeet:

Hiihto vai laskettelu?

J: laskettelu

V: lasketteluun kaatuu mullakin

ESC vai Time?

V: Ehkä Escape

J: Mulla Time kyllä

Joulu vai uv?

V: uv

J: uv

Ruka vai Levi?

V: Onks nää niinku tuntureita molemmat? Ruka varmaan.

J: Levi

Pipari vai joulutorttu?

V: No sanotaan pipari.

J: Mä tykkään kans piparista enemmän.

Tärkeä voitto saavutettu. Mitä seuraavaksi?

Veikko: Ehkä nyt ku toi tärkee voitto on saavutettu ni pitää tehdä muutama odottava kouluhomma alta pois. Ylimenokausi on nyt ni ylläpidetään taitoja nyt ja lisätään treenimääriä pikkuhiljaa. 

Juuso: Rupesin miettimään, että koska ne seuraavan mm-kisat järjestetään…

Lopuksi vielä lokakuun kuukauden liikuntalainen halusi kysyä teiltä: Mihin voi verrata tunnetta, kun pääset heittämään ns. hyvästä rytmistä ja heti pallon irrottua hyppysistäsi tiedät, että nyt muuten uppoaa? Kiinnostaa myös mestareiden tekniikka- & harjoitteluvinkit.

Veikko: Nyt tulee pitkä vastaus. Tiivistän: se tunne mikä siitä tulee on euforia. Ja tota ehkä yks tekniikkavinkki minkä sanon on että hyödynnetään quiet eye -tekniikkaa. Pidetään siis katse siinä yhdessä kohdassa koko heiton ajan, jotta heitto osuu paremmin. Näin myös voidaan hämätä vastustajaa, kun liikutaan kuppien takana. Muita harjoittelumenetelmiä, joita ollaan käytetty on differentiaalioppiminen ja ekologiseen dynamiikkaan perustuva ympäristön vaihtuminen. Kaikilla tällaisilla pystytään vaikuttamaan siihen suoritukseen.

Juuso: Tätä quiet eye -tekniikkaa on tutkittu monessa lajissa. Eettisen lautakunnan ja meidän nokkapokkien takia ei olla voitu vielä tutkia asiaa beerpongin näkökulmasta tarkemmin.

Mitä haluaisitte kysyä seuraavilta kuukauden liikuntalaisilta?

Onneksi olkoon vuoden liikuntalaisuudesta, varmastikin ansaittu palkinto. Mikä on sinun pienin pelkosi, mitä hädin tuskin pelkäät?