Onneksi olkoon Iida Kokko, sinut on valittu vuoden liikuntalaiseksi! Valinta perustui aktiivisuuteen liikuntapedagogiikan opetuksen kehittämisryhmän opiskelijajäsenenä sekä muutenkin aktiivisuudesta liikunnalla. Sinua myös kehuttiin helposti lähestyttäväksi, jonka kanssa olisi suuri ilo työskennellä. Miltä nyt tuntuu? 

Tuntuu kyllä erittäin hyvältä, tuli yllätyksenä itselle. En osannut yhtään odottaa, että se olen minä. En oo kuitenkaan ollut Sporticuksen tai Riemun hallituksessa, mutta OKR:ssä kuitenkin. Mahtavaa, että oli perusteltu sillä, millainen ihminen olen eikä pelkällä menestyksellä, ja siitä tuli tosi hyvä tunne itselle. On siis tosi otettu ja kiitollinen olo. 

Mitä olet saavuttanut tämän vuoden (2023) aikana, josta olet erityisen ylpeä? 

Hmm… ehkä opettajuuden kannalta oon saavuttanut sellaisen pisteen, että tietää omat arvot ja mitä haluaa tuoda opetuksessa esiin sekä miten kohdata oppilaita. On saanut myös sellaisen tietynlaisen rauhan sinne oppitunneille. Ei enää mieti niin paljoa itseä ja omaa tekemistä, vaan voi keskittyä oppilaisiin. Muuten elämässä oon tämän vuoden aikana taas päässyt hieman lähemmäs sitä elämää, mitä haluaa elää. Oon aika helposti innostuva tyyppi, niin on ollut vaikea sanoa ei, jos on kysytty jonnekkin mukaan, koska kaikki on kuulostanut niin hauskalta. Se kuitenkin kostautuu pidemmän päälle, kun ei oma jaksaminen riitä kaikkeen. Eli oon pyrkiny tänä vuonna menemään mukaan vaan sellasiin juttuihin, mitkä oikeasti kiinnostaa ja mihin ehtii ilman kiireen tunnetta. Oon myös saanut lisää varmuutta siihen, että on tyytyväinen siihen mitä tekee ja että tekee oikeita itselle tärkeitä asioita. 

Mitkä ovat olleet opiskeluvuosiesi kohokohdat? 

Fuksisyksy oli kyllä mahtavaa aikaa, kun sitä oli odottanut niin paljon. Pääsin itse liikunnalle vasta 4. hakukerralla. Fuksisyksynä oli paljon tapahtumia ja järjestettiin myös itse kaikenlaisia peli-iltoja ja hengailuja. Kaikki yhdessä tehdyt asiat on siis jääneet mieleen, isoimpana tän viimeisen vuoden tanssiaisesitys ja tanssiaiset yleisesti, meitä oli iso, huippuporukka tekemässä sitä! 

Yksi kohokohta oli myös se, kun koronavuosien jälkeen palattiin kouluun. Oli ihana päästä taas liikkumaan yhdessä eri ympäristöissä ja joutua ilokivi limboon. Futispuulaakit, Lipat ja tutorointi 2020 vuonna oli myös tosi 

mieleenpainuvaa! Oli kiva jakaa innostusta muillekin. Kyllähän näitä löytyy, kun miettii. 

Yks kohokohta on myös se, että on löytänyt elämänkumppanin liikunnalta, se on sellainen suuri juttu! 

Mikä oli paras asia tanssiaisissa? 

No kyllä mie sanoisin, että se meidän viimeinen tanssi ja se koko prosessi siihen. Olin vähän mukana suunnittelemassa sitä. Siinä oli tällä kertaa joku pieni eri tunne, kun aikaisempina vuosina. Ehkä se kun porukka on niin tuttu ja yhteenkuuluvuuden tunne on niin vahvasti läsnä. Treenattiin myös paljon tänä vuonna eli vietettiin aikaa yhdessä tosi paljon. 

Jatkoilla meni aika myöhään, joten sekin oli aika kiva! Ekana vuonna jatkot oli Ilokivellä ja myös nyt vikana vuonna, ni se oli tosi kiva. Karaoke tietty myös tanssiaisissa, jatkoilla ja silliksellä 🙂 

Ja tietysti oli myös ihanaa päättää viimeinen opiskeluvuosi siihen, että sai tuollaisen hienon tunnustuksen. Se varmaan osaltaan sai aikaan vielä extra hyvänolon tanssiaisillalle. <3 

Suurimmat unelmasi? 

Lapsien saaminen on yksi iso unelma. Sitten, jos löytäisi sellaisen paikan asua, missä tuntuisi hyvältä. Vielä ei tiedä minne tie vie. Lappi tuntuis houkuttelevalta, sen rauhallisuuden ja luonnon takia. Töiden puolesta toivon, että pääsisi mukavaan työyhteisöön ja voisi kehittyä itsekin lisää. Sellainen työyhteisö, joka kannustaa kehittymään, mutta olemaan kuitenkin oma itsensä. Kiva työpaikka olis kiva! 😀 

Opettaminen on miun juttu, mutta joku näkökulma siitä vielä puuttuu. Aristoteleen sanoin: “Kutsumuksesi on siellä missä kiinnostuksesi ja taitosi kohtaavat maailman tarpeet”. Haluaisin sen oman kutsumuksen siis löytää, vaikka ainakin nyt tuntuu, että se liittyy jollakin tavalla opettamiseen kuitenkin. Toisaalta se oma kutsumuskin voi muuttua matkan varrella ja olla eri elämäntilanteissa eri. 

Sit myös se, että osaisi nauttia pienistä jutuista, ja osaisi pysähtyä elämään hetkessä. 

Mikä on motivoinut toimimaan aktiivisesti erilaisissa tehtävissä? 

OKR:ään lähdin silloin toisena vuonna. Minua on kiinnostanut opintojen kehittäminen, kun on löytynyt opiskelijoiden keskuudessa erilaisia kehitettäviä asioita aina aika ajoin. Oon siis halunnut oikeesti tehdä asioille jotain ja vaikuttaa sekä saada luotua opiskelijoiden ja opettajien välille keskusteluyhteyttä. Sit OPS-työ tuli siihen sivuun myös, ja se oli kyllä myös tosi mielenkiintoista. Pääsi näkemään, kuinka monelta eri kantilta asioita pyöritellään, jotta päästäisiin mahdollisimman hyvään lopputulokseen sekä opiskelijoiden että henkilökunnan kannalta. 

Tuutorina toimimiseen sain motivaatiota siitä, että halusin auttaa, levittää positiivista ilmapiiriä uusille opiskelijoille ja saada heidät mukaan tähän liikunnan yhteisöön. Meidän omalla ryhmällä oli huippu tuutori ja halusin olla samanlainen myös omalle tuutor ryhmälleni. Oli mahtavaa päästä tutustumaan uusiin tyyppeihin. Lisäksi oli kiva jakaa tietoa yliopiston käytänteistä. Ehkä tässä tulee esiin se, että tykkään opettaa. 😀 

Mitä haluaisit vielä muuttaa liikunnan opinnoissa tai mihin jatkossa tulisi erityisesti panostaa? 

Tanssiaisista tuli mieleen sellainen, että jos saisi niille, jotka tekee paljon työtä (suunnittelee koreografian, aikatauluttaa treenit ja opettaa muita) tanssiaisten eteen, edes yhden opintopisteen. Siinä on kuitenkin niin paljon työtä ja opetetaan myös toisiamme. Varsinkin näin viidentenä vuonna, kun esitys on pidempi kestoisempi. 

Ehkä myös se, että opiskelijat uskaltaisivat keskustella opettajien/lehtoreiden kanssa kaikista asioista matalalla kynnyksellä. Jos opiskelijalla on joku kehitysidea, niin sitä voi oikeesti rakentavasti tuoda esiin ja kehittää niitä asioita. Sitä vuoropuhelua kuitenkin kaivataan – puolin ja toisin. 

Ihminen ketä ihailet ja miksi? 

Oijoi, tulee kyllä useampikin mieleen. Ekana tuli kuitenkin mieleen miun poikaystävä, häneltä oon oppinu tosi paljon vuorovaikutuksesta ja etenkin kuuntelemisesta. Aikaisemmin en oo osannut kuunnella asioita silleen toisten ihmisten näkökulmasta, mutta nyt oon kehittynyt siinä. Meillä on molemmilla tosi vahvasti sellainen itsestä oppimisen ja itsensä kehittämisen halu. Ihailen hänessä myös sitä, kuinka läsnä oleva hän on ja kuinka huomioiva hän on muita ihmisiä kohtaan. Hän saa ihmiset tuntemaan itsensä hyviksi ja riittäviksi. Ja onhan hän myös hauskakin. 😛 

NOPEET 

Glögi vai kahvi? 

Glögi 

Riisipuuro vai kaurapuuro? 

Riisipuuro 

Ilokivi vai Lozzi? 

Ilokivi 

Tanssiaiset vai sillis?

Tanssiaiset 

Luistelu vai hiihto? 

Hiihto 

Pelitenttareiden voittajat Veikko ja Juuso halusivat kysyä seuraavalta kuukauden liikuntalaiselta seuraavaa: Onneksi olkoon vuoden liikuntalaisuudesta, varmastikin ansaittu palkinto. Mikä on sinun pienin pelkosi, mitä hädin tuskin pelkäät? 

Ehkä nykyään se, kun pienempänä pelkäsin isoja koiria niin oon päässyt siitä yli. Pienin pelko on nyt siis ne isot koirat. 

Entä mitä sinä haluat kysyä seuraavalta kuukauden liikuntalaiselta? 

Mistä asioista koostuisi sinun unelmien päivä? (Silleen aamusta iltaan)